Stormin teräsmieskisat

Muutaman kerran kaverit on kannustaneet kokeilemaan triathlonia leikkimielisesti, ja nyt kun kisat oli omalla paikkakunnalla, niin eihän hullua kovasti tarvinnut yllyttää.

Eka kerta edessä

Stormin teräsmieskisat järjestettiin Sastamalan Kaalisaaressa 25.7.  Edessä piti olla 300m uintia, 20km pyöräilyä ja 7,5km juoksua. Viimeinenhän oli tutuin laji, joten ennakolta ajattelin sen olevan se "helpoin". Omalla juoksukunnollani suunnittelin pystyväni pitämään vauhtia 5min/km. Fillarointiin sain pari viikkoa ennen kisoja lainaksi ystäväni Nishikin, jolla tein muutaman pidemmän testilenkin. Näillä tuli selväksi, että vauhti pysyi kohtuullisena, mutta reidet oletetusti tunsivat tehneensä töitä. Uinti oli edessä selvästi heikoimpana lajina. Mitään uintitekniikkaa en tosiaan osaa ja lisäksi kylmässä vedessä saan helposti suonenvedon. Niinpä panostin ostamalla itselleni märkäpuvun, joka ainakin kelluttaisi. Yhden testiuinninkin ehdin sillä tehdä ennen kisoja! Triathlonasun sain lainaksi Niemisen Katrilta tämän erinomaisen KPK 24/7 teamin avulla, kiitos! Teamin nimiin (kiitos, kumarrus ja anteeksi) myös kisasin. 

Startti oli klo 13 ja aurinko paisteli mukavasti  (+20asttetta), tuultakaan ei ollut liikaa. Kaalisaaressahan tunnetusti on melkoiset kuohut kovemmalla puhurilla. Onnettomana uimarina päästin tietenkin taidokkaammat lähtijät eteen ja jättäydyin suosiolla takariviin.

Uinti eteni just niin kuin odotinkin. Alkumatkasta yritin jonkinlaista etäisesti krooliuinnilta muistuttavaa räpellystä. Lähtöjännitys oli tehnyt "tepposensa" ja tajusin siinä vesipräiskeissä, että uimalasit on edelleen otsalla. Hetkeksi sain se silmille, mutta menihän niihin niin paljon vettä, että helpompi oli pyristellä niitä ilman. Tekniikastahan mulla ei ollut mitään hajua, mutta yllätyksekseni en ollut ollenkaan letkan viimeisin. :) Siltikin onnistuin kuluttamaan kokonaiset 11min 10s. 

Kovin on määrätietoinen (epätoivoinen?) ilme

Uinnista vaihto fillarointiin sujui yllättävän hyvin. Selviydyin märkkäristä ulos kommelluksitta, kuivasin hieman koipiani, iskin sukat ja lenkkarit (mulla mitään eri kenkiä pyöräilyyn oo) ja kypärän päähän ja suuntasin baanalle. Eka kilsa oli hiekkatietä, ja koska lainapyörä ei ollut vielä kovin tuttu, otin suosiolla ihan varman päälle. Reitillä mulla oli ajatuksena, että poljen niin lujaa kuin onnistuu, mutta ilman, että reidet menee hapoille. Tuulta ei juurikaan ollut ja ilma oli täydellinen, ei liian kuuma, mutta lämmin. Alkumatkasta ohitin 2 kanssakilpailijaa, joista toinen sitten kyllä kuittasi viimeisillä kilometreillä.

Oma tytär serkkunsa kanssa kannustamassa

Vaihtoon hukkasin ylimääräistä aikaa, kun onnistuin pudottamaan fillarin telineestä. Asettelin sitä siihen sitten muutamaan otteeseen. Juoksun alkumetreillä itselle kävi selväksi, että mihinkään en etene! Juoksureitin piti koostua kolmesta 2,5km lenkistä. Ekalla kierroksella koivet oli kuin kaksi puupölkkyä. Mihinkään ei taipuneet tai edes liikkuneet. Toisella kierroksella alkoi yllättävästi ahdistaakin ja tajusin, että enpä ottanut muuten astmalääkettäkään aamulla. Tiedä sitten olisko auttanut. Vasta kolmannella kierroksella jalat alkoi jotenkin toimia ja vauhtikin alkoi parantua, mutta sittenhän se oli jo vähän niin kuin myöhäistä. =D

Maalissa aika näytti 1:31:32,21. Seuraavana päivänä katselin eriteltyjä aikoja netistä ja oma uinti+pyöräily näytti 00:58:28,26. Hetken jo fiilistelin pyöräilynopeuttani, kunnes kisassa myös ollut tuttava palautti maan pinnalle tekstarilla, jossa kertoi, että fillarireitti olikin vain 18km. Pikainen laskutoimitus juoksusta myös paljasti, että juoksukin oli ilmoitettua lyhyempi. Reitti olikin sitten 6km, joten oma juoksuvauhti jäi omaan normaaliin pitkisvauhtiini, 5,30min/km. =D No, tästä opimme taas seuraavaa kertaa varten...

Jep, kyllä tämä laji koukuttaa. Kisan aikana huomasin tekeväni myös päätöksen siitä, että tulevana talvena harjoittelen uimista. Joku saa opettaa mulle tekniikkaa ihan oikeasti. Ja ensi keväänä hommaan pyörän. Ni. :)