Elämäni ensimmäinen maraton, HCM 2015!

Treenimäärät olivat jääneet noin 100km Asicsin juoksuohjelmasta ja pitkiksiä en ehtinyt sitten HCR:n juosta. Lisähaasteeksi koitui edeltävän viikon 2-3h yöunet nuorimmaisen kuumeilun vuoksi. Elokuiselle lauantaille napsahti myös aurinkoinen ja lähes helteinen päivä. Tästäkään huolimatta en osannut juurikaan jännittää. Olo oli starttiviivalle asti uskomattoman rauhallinen!

Panostin valmisteluihin kuitenkin sen verran, että varasin jo ajoissa hotellin, jossa sain rauhassa nukkua edeltävän ja seuraavan yön. Mikäpä sen mukavampaa aloittaa Suuren päivän aamu, kuin syömällä valmiiksi katettu hotelliaamiainen, vieläpä hyvän ystävän seurasssa. Satu oli ystävällisesti lupautunut mun assariksi ja kannustus"joukoksi". 

30min ennen lähtöä KPK Possujuna-treffeillä

Aamiainen klo 9. Kahvia, appelsiinimehua, kurkkua, raejuustoa ja pikkuisen jogurttia kaikenmaailman leseillä ja raksuilla. Ratikalla hakemaan kisakamppeita, shoppaan muutama uusi vaate exposta ja ennen 12 hotellille valmistautumaan. Aamun tankkasin myös runsaasti vettä ja VIRE-juomaa klo 13 asti. Ulkona paahtoi aurinko ja ilma oli lämmin, joten vaatteiksi valikoitui lyhyet shortsit ja hiaton toppi. Päähän punainen Compressportin lippa. Ratikalla paikalle ja 14:15 KPK-treffeille Paavo Nurmen patsaalle. Sen verran ehkä sitten kuitenkin jännitti, että mielestäni en nähnyt ketään teamiläisiä paikalla ja soitin Jussille, joka vastasi puhelimeen nopeasti. Ja vieläpä metrin etäisyydellä itsestäni. :)

Ensikertalaista helpotti hurjasti, että olin saanut seurakseni juoksuystäviä KPK 24/7-porukasta. Lupauduin nimittäin Jussin & Samin Possujunaan, jonka oli suunniteltu porhaltavan stadionille suunnilleen ajassa 4:30;xx. Oma suunnitelmani oli juosta ainakin puolikas matkassa ja sitten hieman antaa periksi, jos siltä alkaa tuntua.

Startti tapahtui 15:00 ja alkuruuhkassa sain todella keskittyä seuraamaan Jussin sinistä paitaa ja oranssia lippaa. Onneksi tämä herra oli hieman pidempi ja erottui joukosta hyvin. Hölköteltiin rauhallisesti ryhmässä ja homma tuntui kevyeltä sunnuntaihölkältä. Itselläni oli taskuissa 5 geeliä (joita en tietenkään ennen juoksua edes ehtinyt testata) ja kädessä pieni pullo vettä, jotta ensimmäiset huoltopisteet voisi ohittaa. Matka sujui vierustoverien kanssa jutellen ja merellisiä maisemia sekä ökytaloja ihastellen.

Kymppi sujahti nopeasti. Sitten aloin pääni sisällä vähän odotella, että koskahan tulee sama tunne kuin toukokuisella HCR:llä about 16km kohdalla. Silloin nimittäin loppumatka oli jotenkin todella kireetä ja voimat vain väheni. Joukkomme fiksummilta tuli neuvoja, että jotain muutakin kuin vettä kannattaisi jo nauttia. Vähän ennen 15km päätin, että en odottele tunnetta enää, vaan nappaan nyt riskillä ekan geelin. Vatsa ei ollut moksiskaan ja homma sujui. Sisäreisissä tuntui pientä poltetta ja huomasin niiden hieman hiertäneen toisiinsa. Muutamien kilometrien matkalla polttaminen loppui, enkä enää moista muistanutkaan.

Kauppatorilla kannustus oli hieman riehakkaampaa ja sai entistä leveämmän hymyn nousemaan. Hieman tämän jälkeen muistaakseni näin ystävänkin reitin varrella heiluttelemassa ja huutelemassa. Näytin peukkua! Sami ystävällisesti tarjosi varastoistaan kokemattomalle myös suolaa, jonka imeskelin kielen alla. Tuntui hyvältä. Ajattelin, että täytyy muistaa ottaa ensi kerralla mukaan. Täh?! Ensikerralla? Huomasin jo suunnittelevani sitäkin, vaikka maaliin oli vielä matkaa. Jokaisella pisteellä join vettä ja suunnilleen 30min välein nappasin geelin. Lisäksi söin 3 Diasporal-jauhetta ihan vaan, koska ne maistui ihanasti appelsiinille.  

KPK 24/7 possujuna etenee jossakin reilussa 10kmssa :)
Kuvasta kiitos Jussille, joka tämän jakoi. Kuvasi kuka?! 

Ekan puolikkaan ajaksi taisi tulla jotakin 2:17:xx. Vauhti oli siis ollut selkeästi normaalia puolikastani (<2h) hitaampaa, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Itse en eläessäni ole juossut puolikasta pidempää matkaa, joten voimien riittämisestä ei ollut mitään takeita. Mieluummin otin varman päälle. Juoksufiilis lupasi kyllä hyvää, sillä tuntui, kun olisi köpötellyt vasta kympin. 

Jossakin siinä ennen puoliväliä Possujunan vaunut alkoivat irtoilla toisistaan. Itselläni kuitenkin riitti juoksuseuraa, oliskos siinä sitten Mariaa, Minnaa... ja öö, ilmoittautukaa vaan. Nimimuisti ei nyt toimi. Homma sujui ja etenin kuin juna. Ihan yhtäkkiä kilometrit alkoi kolmosella ja aloin olla varma, että maaliin mennään ja helposti! Kertaakaan ei pistänyt, eikä maha mennyt geeleistä tai muusta sekaisin. Reisissä alkoi joskus 35km kohdalla hieman painaa juoksu, mutta miksikään kivuksi sitä ei voinut kutsua. Edes varpaita ei hiertänyt! Olin ihan ihmeissäni, että voiko tämä tosiaan sujua näin helposti? Eikö pelkäämäni seinä tullutkaan vastaan?!! Ei tullut, tulikin maali!!

38km kohdalla tuli hetkellinen extravirtapiikki ja kiristin hieman tahtia. Kilometri osoitti, että ehkä ei nyt kuitenkaan kannata kiristää, mennään tällä vaan. Viimeinen 1km tuntui kyllä pitkältä. Kaarre stadionille, mutkan jälkeen pieni nousu stadikan reunaa ja portista sisään. Sitten sitä virtaa tulikin, loppuspurtti ja naamalle nousi onnellinen ja epäuskoinen hymy! Oliks tää tässä?! Tulinks mää ny maaliin?! Niin ku oikeesti reilut 42km?! Enkä oikassu mistään, eihän tätä hylätty?!! =D

Bruttoajaksi tuli 4:40;25. Nettona 4:37:50. 

Maalissa kaulaan mitali ja muovipussillinen palautumismättöä. Etenin jossain euforiassa, mutta hitaasti alkoi kyllä tuntua siltä, että kävely muistutti M.Ahtisaarta. Askel alkeleelta kangistuin, mutta selvisinpäs kahvitarjoilun luokse. Kuppi kuumaa kahvia maidolla ja sokerilla! Stadionin ulkopuolella haahuilin hetken etsien ystävääni, joka kohta ryntäsi onnitteluhaleineen kimppuuni. Huomasin kalisevani vilusta, joten kiskoin juoksutakin päälleni. Ystävä ohjasi läheiselle terassille ja toi eteeni kylmän oluen ja tacosipsejä. Maistui muuten hyvältä, vaikka en oluen ystävä olekaan. 

Ihan huikea fiilis! Helppous yllätti totaalisesti. Seuraava kerta tulee todellakin! Ja silloin kyllä tavoittelen puolikasta 2:05:xx, mikäli fiilis sen sallii. Hurjat kiitokset KPK 24/7 porukalle!! Olitte ihania ja uskomattomia tsemppareita!