"Sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa."

Juhannus sujui rennosti kotona oleillen. Tuttavapariskunta lapsineen oli kylässä, joten mukavaa seuraa riitti ja normaalista poikkeava ohjelmakin oli enemmän kuin tervetullutta. Porukat (joiden katon alla siis majailemme) viettivät oman jussinsa Jämsässä, mikä mahdollisti tämän meidän henkisen miniloman. Kohta on takana 3kk toisten nurkissa asumista. Ei niin vaikeaa kuin voisi kuvitella, mutta on se vaan onni, kun taas joskus on oma koti!

Juhannusaattoaamua takapihalla (porukoiden)
Rakennuslupa tuli vajaassa 3:ssa viikossa peloista huolimatta ja huomenna on edessä kauan odotettu päivä. Kaivuri tulee aamulla tontille ja alkaa kuopata maata! Sitten vaan soraa kasoittain ja homma alkaa. Niiiiin ihana olo! Lapsille lupasin, että mennään tapahtumaa hetkeksi ihastelemaan, vaikka ei meistä nyt mitään apua varsinaisesti olekaan.

Tänään on rv 37+0, eli suomeksi sanottuna tasan 3vkoa laskettuun aikaan. Viikon ajan on selkään sattunut toisinaan ja "sähköiskumaisia" kipuja välillä tuntunut, mutta ei mitään kovin lupaavaa. Tiistaina on lääkärikäynti TAYS:ssa ja odotan kovasti tietoa siitä, minkä kokoiseksi vauva arvioidaan ja uskaltaako lääkäri ennustaa mitään tarkempaa h-hetken mahdollisesta ajankohdasta.

Talon valmistuminen ja raskaus. Finnmatkoja lainatakseni, "Sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa".