Voittajana Helsinki City Runista!! :)

Helsinki City Run, 21 km ja rapiat reilusti alle tavoitellun!!

Lauantain 4.5.2013 kohdalla kalenterissani oli merkintä suurin tikkukirjaimin, HELSINKI CITY RUN. Aamulla 9 jälkeen suuntasimme hyvän ystäväni Outin kanssa iloisin, mutta jännittynein fiiliksin kohti Kalliota. Toinen ihana ystäväni Jemina oli myös osallistumassa puolikkaalle ja ystävällisesti lupasi majoittaa meidät. Meillä oli siis kasassa loistava Dream Team; kolme nuorta, kaunista ja rohkeaa naista! :)

Aurinko paisteli lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari 12:00 kieppeillä saapuessamme Helsinkiin näytti +10 astetta. Sää näytti lupaavalta, joskin sai aikaan pohdintaa ikuisesta pukeutumisvalinnasta. Housut? Caprit? Shortsit? T-paita? Juoksutakki?.... Lopulta kaikki päädyimme kokopitkiin juoksuhousuihin, t-paitaan ja juoksutakkiin. Pukeutumista lukuunottamatta valmistautumiseni ei tällä(kään) kertaa mennyt ihan oppikirjojen mukaisesti. 3pv sitten olleista lasten synttäreistä johtuen olin edeltävät päivät syönyt lähinnä erilaisia makeita kakkuja. Mistään hiilareiden tankkaamisesta (ainakaan siis oikeanlaisten) ei siis ollut tietoakaan ja ylimääräinen vedenjuominen oli totaalisesti vaihtunut jatkuvaan kahvin kittaamiseen. Lauantaina aamupalaksi maistui (kuten joka aamu) puuro, viipale perunalimppua ja 2 kuppia kahvia. Matkalla tuli vielä tankattua ABC:llä kanasalaatti ja juotua lasi maitoa.

"Tärkeintä valmistautumisessa on iloinen ilme!" Outin kanssa 20min ennen starttia

Outi ja minä lähdettiin sinisten ryhmässä, jonka startti oli 15:45. Olimme molemmat ilmoittaneet tavoiteajaksi 2h 10min toivoen siis muutaman minuutin parannusta viime syksyiseltä ensimmäiseltä puolimaratoniltamme, 2:12:57. Tämä oli tosiaan ensimmäinen iso juoksutapahtumani, joten yllätyin todella siitä, miten hitaita ensimmäiset kilometrit olivat! Haaveissani olin asettanut itselleni tavoitteen juosta ensimmäiseen tuntiin 11km. Ruuhka oli hurja ja pujottelemalla eteneminen vaivalloista, joten 3km kohdalla oma Beurerini näytti n.19min. Yritin epätoivoisesti kierrellä hitaampia ja edetä letkassa. Onneksi 6km kohdalla reitti vaihtui hiekkapolkuun ja ruuhkakin alkoi helpottaa. Päätin ottaa riskin ja kiristää selkeästi vauhtiani, kun kerran viimein oli tilaa juosta. Epäilin, että kova vauhti kostautuu jossakin kohtaa maitohappoisin koivin, mutta koska 9km kohdalla fiilis oli edelleen loistava, päätin juosta ylläpitämääni vauhtia niin kauan, kunnes voimat ehtyvät. Sykemittarini näytti koko reissun 150-165. Omilla lenkeilläni olen yleensä juossut sykkeillä 138-150, joten itselläni ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka kauan homma toimisi. Juoksu kuitenkin kulki ehkä paremmin kuin koskaan! Kertaakaan ei tuntunut siltä, että voimat alkaisivat vähetä, eikä pelkäämiäni pistoksia tai vatsakipuja ilmaantunut.

 

About 10,5km kohdalla nettoaikani oli 1:00:49. Tämä oli siis selkeästi toivottua hitaampi johtuen ensimmäisistä kilometreistä. Edellisellä puolikkaallani lonkkaan alkoi sattua jossakin 17 km kohdalla, mutta nyt kyseistä vaivaa ei onneksi tullut. Tämä varmaan johtui siitä, että matkasta puolet oli hiekalla ja puolet asvaltilla. Samoissa kilometrilukemissa huomasin tällä kertaa, että voimia taitaa riitää niin, että voin vielä kiristää viimeiset 4km! Itse nautin viimeisistä kilometreistä juoksunhuumassa uskomattomasti! Stadionia lähestyttäessä vauhti vain yltyi ja viimeinen 1km oli ehdottomasti juoksuni nopein. Stadionille päästettä virtaa riitti vielä loppukiriinkin. :) Nettoajaksi tuli 1:56:57. Jihuu!

Lyhyesti sanottuna päivä oli loistava! Ilma oli täydellinen ja juoksu sujui mukavasti. Kaikki kolme olimme aikoihimme oikein tyytyväisiä. Tapahtumassa upeinta oli muiden vajaan 18 000 kanssajuoksijan ja reitin varrella kannustaneiden ventovieraiden aikaansaama yhteisen tekemisen ja liikunnan ilo. Ensi vuonna varmasti uudestaan! Silloin tosin täytyy muistaa ilmoittaa tavoiteajaksi vaikka 1:50:00, jotta ensimmäiset kilometrit sujuisi joutuisammin. Jos vaikka asettaisi tavoitteeksi ainakin minuutin tuosta vähentää.... (Nälkä kasvaa syödessä.)

Extremeä elämään

Mussa on joku semmoinen vika (useiden muiden lisäksi), että aina pitää olla jotakin odoteltaaa ja tavoiteltavaa. Niinpä pari päivää ennen HCR:a innostuin ilmoittamaan itseni Vantaan Extremeruniinkin. Huips. Nyt pitäisi siis kahdessa viikossa palautua jonkinmoiseen iskuun.

3pv puolikkaan jälkeen, eli siis eilen, kävin juoksemassa varovaisesti 6km. Etureidet oli aika jumissa, mistä johtuen olo oli kuin tiputanssia treenaavalla norsulla. Tänään paisteli aurinko niin houkuttelevasti, että alkuillasta kiskoin ensimmäistä kertaa shortsit koipiin ja kävin 7,5km kevyellä juoksulla. Viiden kilsan jälkeen alkoi jalat painaa. Luultavasti täytyy huomenna keksiä jotakin vaihtoehtoista urheilua ja jos sitten taas viikon päästä pitäisi muutaman päivän juoksutaukoa ennen Extremerunin 16km:a. Jostakin täytyy myös alkaa etsiä pussihousuja, henkseleitä ja törkeitä valkosankaisia aurinkolaseja. Teemana on nimittäin Turhapuro. Uskoakseni mun on hyvinkin helppoa loikata Uunon pöksyihin (kunhan vaan jostain sellaiset ensin löydän)!

Ripaus surua ja kourallinen kutkuttavaa jännitystä!

Tämän aamuiset uutiset Bostonin maratonilta pysäyttivät. Kerrassaan ikävää, että noin kamalalla tavalla pilattiin yhteisen juoksutapahtuman ilo. (Toki siis kamalaa aivan missä vaan.) Aloin miettiä niitä loukkaantuneita ja uhreja, erityisesti 8-vuotiasta poikaa, joka oli seuraamasa isänsä juoksua. Taas järkyttävä muistutus siitä, että missään ei oikeasti ole turvassa koskaan. Vielä eilen mietin tulevaa HCR-tapahtumaa ja totesin, että ikävintä mahdollista siellä olisi nilkannyrjähdys tai kaatosade. Kuinka väärässä taas olinkaan! :(

Jätetään nyt tämä traaginen aihe ja siirrytään muihin pienempiin asioihin. Helsinki City Runiin on enää muutama viikko (4.5). Se mitä on treenattu, on nyt treenattu. Eilinen ja tämä päivä on mennyt sairastaessa mokomaa kuume-kurkkukipuyhdistelmää, joten nyt on tyydytty vain venyttelyyn. Mikäli kuume ei enää tänään nouse, huomenna on edessä lihaskuntoa kahvakuulailun merkeissä. Muuten tulevat pari viikkoa menevät normaalin kaavan mukaan (1x kahvakuula, 1x sähly, 4x juoksu/vko), mutta ennen puolikasta pidän pidemmän tauon (4pv) juoksemisesta. Ehkäpä kuulassakin on syytä jättää pahimmat kyykkytreenit väliin. Vähän alkaa jännittää! :) Onneksi en ole asettanut sen suurempia tavoitteita. Tyytyväinen olen, jos ensimmäiseen tuntiin menee se 11km. Loput menee sitten miten menee. Edelllinen aika 2:12:57 on alitettava ja ilman suurempia kommelluksia (nilkan nyrjähdys, vatsakipu..) uskon niin käyvän! Reitiltä tuskin onnistun eksymään, sen verran näyttäisi olevan muitakin kyseiseen juoksutapahtumaan ilmoittautuneita! :)
http://www.helsinkicityrun.fi/etusivu

Aurinko ja sateet on ihanasti sulattaneet lenkkipolut, joten kyllä kelpaa tossua kulutella! :) Uusia piristävän värisiä lenkkareita olisi tehnyt mieli, mutta koska viime kesänä ostamani Asicset on vielä ihan ok kunnossa ja uusien hinta on karmiva, on tyydyttävä nyt näihin. Sen sijaan juoksuvaatteita on päästävä ostamaan, kunhan tilipäivä koittaa. On se vaan totta, että uudet ihanat treenivaatteet piristävät kummasti harjoittelua!

HCR:n jälkeen alankin odotella jo heinäkuun loppua. Silloin nimittäin pääsen kuluttamaan lenkkitossun pohjaa Barcelonan kuumille kaduille! Jihuu!!

Harharetkeni hiihtoladuille

Uutena vuotena otin käyttöön joululahjaksi saamani sykemittarin ja sen johdosta innostuin merkitsemään treenejä ylös Easy Fit-ohjelmaan. Tämän mukaan vuonna 2013 on nyt juostu 146km. Tähänkin olen ihan tyytyväinen, mutta huomattavasti enemmän olisi kilometrejä kasassa, jos en olisi sattunut saamaan myös hiihtokärpäsen puremaa! Toisaalta oli ihan mukavaa saada jotain vaihtelua aikaisempaan juoksupainotteiseen liikkumiseen (5x juoksu, 1x kahvakuula, 1x sähly).

Hiihtokilometrejä on nyt kertynyt 75. Toki olen hiihtänyt lapsena paljon (edelleen monta voitettua hopealusikkaa kaapissa pölyttymässä!) ja teini-ikäisenä sekä nyt aikuisiällä yleensä vuosittain viikon verran ahkerasti Lapissa. Omia suksia en taloudellisista syistä edes omista, mutta äitini on ystävällisesti antanut omansa minulle ylläpitoa vastaan lainaan. Edellisviikolla innostuin kehumaan äidilleni, että on kyllä mukavaa, kun saan  käyttää hänen  uudehkoja suksiaan. Keskustellessa minulle selvisi, että niiden ostosta on nyt 15 vuotta, joten ei ne ihan uudet sitten olleetkaan (Mihin se aika häviää?!). Toisaalta edellisiltä 14 vuodelta käyttökilometrejä on kertynyt ehkä 100, joten melko priimathan nuo ulkoisesti ovat. Se on sitten ihan eri juttu, kuinka hyvin ne sopivat tälle lainakäyttäjälle, joka kuitenkin on suksien ostajaa 40kg kevyempi ja 5cm pidempi.



Innostuin lähtemään Helsinkiin Olympiastadionilla järjestettyyn Cityhiihto-tapahtumaan ja raahasin vielä talouteni miespuolisenkin mukaan. Mihinkään kilpasarjaanhan me ei menty, tärkeintä oli huvi ja urheilu, mutta silti on nyt pakko mainostaa, että vain 1 osallistuja ohitti maaliviivan aikaisemmin ja se tärkein, eli tuo mies jäi taakse! Yllätys, että tämä syytti häviöstään olematonta voiteluaan. Pakkohan se on myöntää, että itse voitelutin sukseni ammattilaisella ennen 5,4km reittiä, jonka sitten lopulta sivakoin johonkin aikaan 00:27:15. Niin ja perinteisellähän siis mentiin, kuten aina (koska äitini ei todellakaan ole ostanut mitään luistelusuksia).


Yllätyin siitä, että suht tasaiseksi vakioiutunut hiihtovauhtini, n. 11km/h, ei olekaan mikään ihan onneton. Ymmärtääkseni? Ainakin eräs kuntoiluohjelma väittää hiihtovauhtia 8-12km/h raskaaksi. Jonkin verran on siis viime aikoina eksytty juoksupoluilta, mutta ei nyt sentään mitään "lajinvaihtoa" olla tekemässä! HCR lähestyy edelleen ja syksyinen Rautaveden aika on kyllä alitettava.

Viime aikaisten uutisten ehdoton ykkönen tulee tässä:

"Tiesitkö? Olut voi parantaa urheilusuoritusta!

1.2.2013 kello 14.29

Amerikkalaisen Runner's World-lehden syksyllä 2012 tehty tutkimus todisti, että oluesta voi olla apua kestävyyslajeissa. Valitettavasti tästä suomalaismiesten suosikkijuomasta on kuitenkin hyötyä ainoastaan naisille."

 Linkki uutiseen:
http://www.makuja.fi/artikkelit/tiesitko/tiesitko-olut-voi-parantaa-urheilusuoritusta/

Ei jumantsuikka! Ystäväni kanssa juuri päätimme, että tällä kertaa voisimme panostaa puolikkaalle valmistautumiseen. Ainoa haaste on, että mun on ensin opeteltava juomaan olutta....

Eli siis, ei muuta, kun "Keep training"!!! :D

InBody kehon koostumusanalyysi

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa InBody kehon koostumusanalyysissa. Toki tiesin, että BMI on ihan normaalilukemissa, mutta muuten ei ollut mitään aavistustakaan mahdollisista tuloksista. Lopputuloksesta päättelin, että ihan tehotonta ja turhaa tuskin tämä oman pään mukaan suoritettu treeni ei ole ollut! Tuloksia analysoineen miehen mukaan arvot olivat lähes suoraan "oppikirjasta".
Itse en näistä juurikaan ymmärrä. Eli jos joku näistä jotakin ymmärtävä sattuu lukemaan, niin saa kommentoida.

Seisoskelin siis paljain jaloin sellaisella vaaálla ja pidin käsillä kiinni kahvoista. Mitään pilkuntarkkojahan nämä laitteet eivät ole ja tulos voi jonkin verran vaihdella eri mittauskerroilla, mutta suuntaa nämä tulokset ainakin antavat.

Kehon koostumus näytti rasvamassan painoksi 11kg (viitearvot 12.4-19.9.) Tää oli ehkä mittauksen yllättävin tulos itselleni. Luumassaa mulla oli jonkin verran normiarvoja enemmän. Ts. voin siis käyttää sanontaa "En ole lihava. Minulla on vain painavat luut". :)

Painodiagnoosi näytti 170cm pituudella ja 60.7kg painolla painoindeksiksi tasan 21, eli normaali paino. Rasvaprosentista 18.1 (viitearvo 18.0-28.0) sain kehuja. Tätä tulosta on kyllä itse kovin vaikeaa uskoa, kun vilkaisee tota mahan seutua! :D

Lihastasapainosta ite en ymmärrä paljoakaan, mutta näyttäisi siltä, että jalat ovat kilolleen tasapainossa, 7.29. Kädet näytti suunnilleen lukemaa 2.40. Varmaan nää olis sitten isommat, jos esim. nostelisi kovasti painoja tai jotain.

Sisäelinten ympärillä oleva rasva (Visceral Far Area) oli erinomaisissa lukemissa, 31.6. Alle sadan tämän kai kuuluisi olla. Ei siis liene huolta tässäkään asiassa, huh.

Kokonaisuudessaan loppuarvio näytti, että kaikki ravitsemustilaan ja painonhallintaan liittyvät tulokset olivat normaalit. Ainoastaan painonhallintatuloksissa ja ravitsemustila-arviossa rasvakohdassa ruksi piirtyi kohtaan vajaa, mutta eipä tästä kuulemma vielä huolestua tarvitse. Fitness indeksi näytti 80pistettä. (Tämäkään kohta ei kyllä kerro mulle mitään)

Melko mielenkiintoista oli koko mittaus homma ja tulokset pisti kyllä hymyilyttämään! :)