Itseäni jäi vähän kaivelemaan, kun HCM jäi tältä vuodelta väliin, ja koska Maisematie-maraton oli lähellä ja sopivan hintainen, en keksinyt järkevää syytä jättää osallistumatta. Erikoisemmin en tätä varten ollut treenannut. Normilenkkejä n.3x/vko, n.10-14km kerrallaan. Kerran kuukaudessa (ehkä) vähän pidempi.
Eka maratonini oli vuosi sitten HCM, virallinen aika 4:40:xx. Netto muutaman minuutin vähemmän. Tuosta jäi hyvä fiilis; mukavasti ilman kipuja hölkötellen hyvässä seurassa. Rautaveden maraton 2kk myöhemmin oli puolivälistä maaliin asti taistelua vatsan kanssa. Viimeiset 15km oli kävelyä ja hölkkää, ajaksi 4:52:xx. Näiden pohjalta varovaisesti haaveilin, että jospa 4:30:00 alittuisi. Ilman vatsavaivoja uskoin sen olevan 80%:sesti mahdollista. KPK24/7:n sijaan starttasin tänään paikallisen hölkkäseuran Liikuttavien nimissä. Muut tuttavat kyseisestä porukasta suuntasivat puolikkaalle.
Aamu koitti melko harmaana ja kosteana, pientä tihkua. Aamiaiseksi puuroa, mustikoita, kahvia ja raejuustoa klo 8:30. Vettä litkien ajoin 10:30 mennessä Huittisten Huhkolinnaan hakemaan juoksunumeroa. Vaatteita vaihtaessa juttelin yhden naisen kanssa, joka kertoi, että ennakkoon MNY-sarjaan oli ilmoittautunut vain 3. Naureskeltiin, että jos ei jälki-ilmoittautumisia tule, ni mehän ollaan palkintosijoilla! Hah hah! Lappu rintaan ja bussiin, joka kuljetti juoksijat Urjalaan Nuutajärventielle. Emmää muistanu, et Huittisita olis niiiiiin järkyttävä matka Urjalaan! Matkalla ehdin just ajatella, että varmaan kohta ollaan perillä, ni eikös tienvarressa näy kyltti "Puolikkaan lähtö". Siis mitä?! Reilut 21km vielä maratonin lähtöön?! ... Just. Mitä hittoo mää täällä teen?!
Lähtö oli keskellä metsää. Ihailin viereisellä laitumella meitä ihmetelleitä hevosia. Ne muuten laukkasi ketterästi ja ylväinä. Kuvittelin oman askellukseni edes vähän samankaltaiseksi. Ajatuskin nauratti.
Päässä pyöri, että lähden sitä tasaista 6min/km ja puolikkaan kohdalla olisin about 2:10:xx. Sitten loppumatka tuntemuksien mukaan ja katotaan mihin päästään. Nuutajärventiellä oli ensin erittäin loivaa ylämäkeä ja sitten Punkalaitumentielle käännettäessä jatkui melko tasaisena. Ekat 10km meni just niin kuin piti. Juoksu tuntui kevyeltä ja toppuuttelin itseäni, etten kiitänyt kovempaa. Matkaa kuitenkin riitti.
10km kohdalla juoksuaskeleet takaani saavuttivat minut. Siihen ilmestyi sinipaitainen mies, jonka kanssa askeleet meni yksiin. Aloimme jutella ja pian selvisi, että mies oli ensimmäisellä maratonillaan ja kertoi aloittaneensa juoksemisenkin vasta vähän aikaa sitten, oliko ihan tämän vuoden puolella. Selvisi, että hän oli KPK24/7-ryhmäläisiä myöskin! Arto Rantahalvarihan se! :)
About 12km otin ensimmäisen geelin. Puolikkaan kohdalla suunnitelmani piti; 2:09:xx. Jossain, olisko ollut 25km kohdilla tai vähän ennen, seuralaiseni kertoi himmailevansa ja toivotimme "Tsempit, nähdään maalissa!". Itselläni tuossa vaiheessa vielä kulki, joten jatkoin samaa vauhtia. Aika pian tuli kuitenkin selväksi, että nämä yhdessä juostut kilometrit 10-25 olivat tämän reissun helpoimmat.
Oikeastaan se alkoi jo vähän ennen 30km. Oli kuuma. Aurinko paistoi niin, että kaatelin juomapaikoilla 2 lasillista päälleni, 2 join. Geelejä olin ottanut tässä vaiheessa 2, jossain 12km ja noin 22km kohdilla. Vatsasta ei ollut vaivaa, eikä mihinkään sattunut. Jotenkin vain voimat olivat poissa. Nappasin kolmannen geelin ja toivoin jotakin virtapiikkiä. Ei tullut. Kilometreillä 32-35 oli pakko pistää hetkittäin kävelyksi. Päässäni tein pikaisia matikkalaskelmia siitä, mikä pitäisi olla lopun kilometrivauhti. Max 6:30/km, sekin menisi tiukille.
Jossain kohdilla 37km alkoi kävelytie ja loppumatka oli mielestäni muuta matkaa mielekkäämpää maisemaa. Siltikään ei vaan tahtonut löytyä taistelutahtoa. Ihmisen mieli on kummallinen. Tiesin, että jos nyt lopun reilut 5km sinnittelen, voisin päästä tavoiteaikaan. Päässä soi kuitenkin Ella Lymin uudesta biisistä "Sama se, kaikki on myöhäistä! Mä luovutan nyt ja mä lähden..." Itseänikin nauratti ja väkisin yritin miettiä Elastista, "Mun ei täydy vaan mä saan...". Ei, ei se mätsännyt juoksutahtiin ollenkaan. Pessimistin alitajunta yritti jo lievittää tulevaa pettymystä. Mitä hemmetin järkeä jollain aikatavoitteilla oikeesti on?! Voittajiahan on kaikki, jotka selviää maaliin! Hitot semmosista lapsellisista aikarajoista, kohta mä kyllä kävelen!
Edellä käveli joku oranssipaitainen ja ohitin hänet väkisin juoksemalla. Vilkuilin kelloa jatkuvasti... 4:22xx... Ei hitto! Emmää kyllä nyt voi enää kävellä! Sittenhän mä oon ihan turhaan juossut hyvä alkupätkän. Enkä mää kyllä hetkeen (No okei, tällä kohtaa aattelin IKINÄ!) osallistu seuraavaan, joten uuteen tsäänssiin on ikuisuus! Viimeinen kilsa ihan järkyttävän näköistä laahaushölkkää kohti kenttää. Kurvi ja edesssä reilut 100m juoksurataa maaliin...JIHUU! Mä tein sen!!
4:29:14.
Oma kello näytti sekuntin enemmän ja juoksumatkaksi 42,46km. Liikkeellä 4:25:32. Keskitahti 6:15, paras tahti 4:59. Keskisyke 155, maximi 165.
Joku työnsi mitalin käteen ja laahustin mehulle ja pullalle viereiseen telttaan. Vilkaisin sormiani, jotka muistutti pullapitkoja. Juttelin muiden urakkansa suorittaneiden kanssa ja ihastelin viereisellä pöydällä näkyviä pokaaleja. Kaikkia ei oltu vielä ehditty jakaakaan. Miesääni kuulutti MNY-sarjan palkintojen jakoon 3 nimeä ja suurimmaksi yllätyksekseni kuulin toisena nimenä omani! =) Lisää osallistujia ei siis tähän sarjaan ollut tullutkaan. :D Voittajaksi julistettiin Paula Hyvärinen, aika 50min itseäni nopeampi. Onnea hänelle!!!
Huolimatta tuskaisesta vikasta kympistä olen ihan äärettömän tyytyväinen! PB, edelliseen parannusta melkein 11min. Ja ihan mahtihieno pokaali!
Kirjoitushetkellä tästä on kulunut 2vrk ja huomaan miettiväni, että oliskohan joskus mahdollista vaikka 4:25:xx. (Niinpä tietysti....)
