Työn, perheen, opiskelun ja urheilun yhteensovittamista kesti 4,5v. Sitä kun on tarpeeksi hullu, niin parhaansa mukaan yritti tiivistää opintoja, jotta mahdollisimman pian valmistuisi. Neljään vuoteen meni kurssit ja gradukin oli viittä vaille jo keväällä, mutta luvattu 5kk:n opettajan pesti ja sitten Miron syntyminen keskikesällä vähän venyttivät valmistumista. No, siltikin oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen tähän tahtiin. Varsinkin, kun koko ajan oon opiskelun ohella ollut töissä milloin missäkin; sijaiskodit, päivystys, opettajan sijaisuudet neljässä koulussa...
Huolimatta onnellisesta ja tyytyväisestä olosta on pakko todeta, että ei tää kyllä ilmaiseksi tullut. Eniten harmaana aikana on mielessä vuosi 2012. Jos kysytään mitä siitä on päällimmäisenä mielessä, niin ensimmäiseksi muistuu järjetön väsymys ja vuorokausien valvominen. Pahimmillaan sitä meni 52h samoilla silmillä; aamusta iltapäivään koulussa, sieltä suoraan iltaan ja yöksi töihin, sieltä takasin Raumalle kouluun ja toinen vuorokausi samoin perään. Kaksi työtä päällekkäin oli silkkaa hulluutta sekin. Alkuvuoden eka vapaapäivä oli 17.3., jolloin Jarski täytti 30v. Yllättäen sitten Kimi oli oksennustaudissa. Hassua, että siihen jaksamiseen tottui eikä edes ite huomannut olevansa väsynyt. Vasta siinä vaiheessa tajusin, etten ihan kympillä käy, kun muiden facessa olevat päivitykset tyyliin "6pv töitä takana ja nyt vapaalle ja viihteelle! Oon sen kyllä niiiiin ansainnut!" alkoi ärsyttää.
Tän ei nyt ollut tarkoitus olla mikään "kyllämääjaksanjaoonahkerajnevuodatus", enemmänkin sellainen toteamus, että itekin ymmärsin, että johonkin pitäisi ne omatkin rajat asettaa. Se on nyt opittu, tai ainakin ymmärretty. Vielä kun sitä olisi mahdollista noudattaa.
Ekan opiskeluvuoden aikana päätin, että valmistuttuani palkitsen itseni lasten kanssa viikon matkalla aurinkoon. Sain siihen jo melkein puoltoistatonnii säästettyäkin, kunnes Kela päätti rangaista töiden teosta opiskelun ohessa ja luovutin matkakassan sitten sinne. Loppuajasta kehitin parikin uutta palkintoideaa, laivareissu lasten kanssa tai edes yksillä käyminen tuon paljon kestäneen aviomiehen kanssa. No, raksahommat on nyt siinä vaiheessa, että budjettini ei anna periksi lähtemistä minnekään reissuun ja lastenvahtiakaan ei ole, joten molemmat on kuopattu. Elättelen toiveita, että saan palkattua tässä joskus lastenvahdin 32km:n lenkin ajaksi. :)
Lyhyesti siis, yksi tavoite saavutettu! (Ja seuraavallakin on jo väliseinät ym. pystyssä!)
