Debyyttini puolimaratonilla :)

Ihan ekat juoksutapahtumat

Ihan ekaksi on todettava, että enpä olisi vielä kesäkuussa uskonut juoksevani 4kk:n kuluttua puolimaratonia. Alkuvuodesta 2012 innostuin salilla käydessäni juoksemaan juoksumatolla alkulämmittelyksi 4-5km, mutta märät ja kylmät loskakelit eivät tosiaankaan houkutelleet ulkoilmaan. Oikeastaan vasta juhannuksen aikaan jostain syystä innostuin juoksemaan ulkona ensimmäisen vähän pidemmän lenkin, minkä jälkeen juostua tuli useampia kertoja viikossa.

Ihan huomaamatta juoksemiseen tuli himo! Lenkille on ollut pakko päästä vähintään kolme kertaa viikossa. Enää mikään muu ei tuuleta päätä ja ajatuksia yhtä hyvin kuin juoksu. Kannustavaa on ollut myös huomata, että päivä päivältä lenkit ovat sujuneet helpommin ja vauhtikin on alusta parantunut. Ja pakko myöntää, että myös viiden kilon kariseminen on kummasti lisännyt motivaatiota.

Kesällä ylitin itseni ja uskaltauduin mukaan hölkkätapahtumaan ihan vain yhteisen urheilunilon vuoksi. Kävin juoksemassa Häijään hölkän tutuissa maisemissa 8,5km lenkin 4.8.2012. Mitään aikatavoitetta ei ollut ja hölköttelin reitin kanssajuoksijan kanssa jutustellen, minkä vuoksi loppuajaksi tuli 1:01:04. Mäkisen reitin vaikutus juoksuun yllätti kyllä jonkin verran. Heti alussa oli yksi iso nousu ja jotenkin se vaikutti jaloissa vielä muutamat seuraavat kilometrin. Tämän juoksutapahtuman paras anti itselleni oli kuitenkin mukava yhdessä liikkumisen fiilis sekä kokemus siitä, että mukaan mahtuu ja kannattaa mennä, vaikkei mikään huippukuntoinen olekaan!

Hyvä ystäväni Outi innostui myös tänä vuonna juoksemisesta, joten toisinaan olemme juosseet yhdessä. Satuimme kesällä juttelemaan siitä, että olisi joskus mukava juosta puolimaraton, ehkäpä keväällä 2012 HCR:ssa. Vähän niin kuin harjoittelun vuoksi päätimme osallistua yhdessä Sastamalassa SVEA10-juoksun 10km lenkkiin 8.9.2012. Matka taittui huomattavasti Häijään hölkkää helpommin, tosin kaupunkireittinä matka oli huomattavasti tasaisempaa. Viimeiset 8km juoksimme kaatosateessa, mistä johtuen hikeä ei juuri huomannut, mutta maalissa sormet ja varpaat olivat kohmeessa. Ajanottoa tapahtumassa ei ollut, mutta omalla kellolla saimme ajaksi jotain 1:03:00.

Rautaveden puolimaraton

Lokakuussa muistin yhtäkkiä Rautavesi-maratonin, joka juostaan lapsuuden maisemissani Sastamalassa 3.11.2012. Valittavina matkoina maratonin lisäksi oli myös puolimaraton ja 10km. Ystäväni innostui myös ajatuksesta lähteä juoksemaan, mutta koska emme kumpikaan olleet juuri juosseet kymppiä pidempää matkaa, olimme aluksi tyytymässä 10km juoksuun. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että nälkä kasvoi syödessä ja päätimme mennä kokeilemaan matkaa 21km ja rapiat. Tavoitteeksi asetettiin ainoastaan se, että maaliin selvitään. Kuukausi ennen juoksua onnistuin saamaan jonkun kiukkuisen viruksen ja olin 16päivää kuumeessa. Tästä selvittyä alkoi sitten kurkkukipu, sitkeä yskä ja väsymys. Lääkärin määräämissä verikokeissa 3pv ennen puolimaratonia Hb oli 112, mikä selittikin sitten vireystilaa. Yllätys yllätys, lääkäri ei suositellut juoksuun osallistumista, mutta sepä nyt ei tätä jääräpäistä yllytyshullua estänyt. Kun kerran oli sovittu, että mennään, niin sitten mennään. :)

Ei olisi ehkä pitänyt muutamaa päivää ennen tehdä googlella hakua "puolimaratoniin valmistautuminen". Siellähän sitten oli ohjeita hiilareiden syömisestä, runsaasta vedennauttimisesta ja ties mistä. No, tyynenrauhallisena totesin, että kaikki mitä juoksun eteen voidaan nyt tehdä, on tehty. Ennen juoksupäivää ainoa asia jännittävä asia oli vatsani, joka onnistuu tulemaan kipeäksi aina kun ei pitäisi. Tämän vuoksi edellisen päivän menu oli melko suppea...

Lauantai-päivänä heräsin aamuvarhain syömään puuroa ja juomaan kahvikupposen. Lievä jännitys ja jonkinlainen naisenlogiikka sai aikaan sen, että 45 min keskityin kihartamaan pitkää tukkaani lämpörullilla. Tämän jälkeen tietysti ymmärsin, että kannattaahan nuo hiukset sentään laittaa kiinni, joten letitin tukan isolle letille. Ei ehkä mikään terävin idea siis, mutta ainakaan ei voi väittää, etten ollenkaan valmistautunut maratonille! 1,5h ennnen juoksua ystäväni saapui noutamaan minua ja ajella hurautimme jännittyinenä Sastamalan kisakeskukseen Muistolan koululle.

Ilma oli +6, eikä sade näyttänyt juuri todennäköiseltä, joten pohdimme vaatevalintoja pitkään. Ensikertalaisena oli melko vaikeaa tietää, mikä olisi paras ratkaisu. (Laittaako juoksutakin alle t-paita vai kevyt pitkähiainen?) Naiselliseen tapaan ehdimme vaihtaa mielipidettä useampaan otteeseen, mutta 30min ennen starttia päädyimme siihen, että t-paita riittää. Jälkikäteen on helppo todeta, että hyvä näin.

Positiivisella latauksella varustautunut ensikertalainen 10min ennen puolimaratonin starttia








Starttasimme matkaan 11:30. Ensimmäiset 3km tuli juostua ns. "letkan imussa", mistä johtuen vauhti oli luokkaa 5min/1km. Tässä kohtaa päätimme himmata normaaliin hölkkävauhtiimme taataksemme jaksamisemme maaliin asti. Koska ikinä ennen emme olleet tällaista matkaa juosseet, jännitti hieman vauhdin arviointi. 9km kohdalla ohitimme kannustusjoukot lapsuudenkotini kohdalla Heinoossa. 2 ja 4-vuotiaat vahvimmat kannustajani antoivat kyllä mukavasti lisäpotkua äidin juoksuun. Muutenkin olimme pysyneet suunnitellussa vauhdissa ja kääntöpaikalla (about 10,5km) kello näytti suunnilleen aikaa 1:03:00. 



Milla kannustaa Heinijärventien risteyksessä ohijuoksevaa äitiä ja Outia

(Öö.. tässä kuvassa paljastuu, että muutamat olivat samalla kohtaa paluumatkalla.)






Matka takaisinpäin jatkui edelleen helposti ja kevyesti. Matkan varrella nautimme pieniä määriä vettä ja urheilujuomaa ja omaksi yllätyksekseni säästyin mahankipristelyiltä. 12km:n kohdalla selvisimme reitin rankimmasta ylämäestä. Mäen päällä tuntui kyllä pohkeissa, mutta onneksi edessä oli loiva ja palauttava alamäki.

Sama juoksuvauhti säilyi maaliin asti, mutta ainakin omalta osaltani 18km kohdalla alkoi jaloissa tuntua selvää kangistumista. Yllätyin silti siitä, miten helppoa juoksua oli ylläpitää. Kertaakaan ei tullut fiilistä, että täytyisi ottaa kävelyaskelia. Tässä vaiheessa vilkaisimme taas kelloa ja huomasimme, että reitistä taidetaan selvitä aikaan 2:15:00. Viimeisen kilometrin aikana huomasin, että jostain syystä juoksu tuntui ikävästi oikeanpuoleiseen lonkkaan. No, tokihan tämä ei maalin lähestyessä enää haitannut.

Maaliviivalla voimia riitti vielä melkoiseen loppukiriinkin. Tosin tässä voitetuilla muutamilla sekunneilla ei ollut meille mitään merkitystä. Olimme selviytyneet koko juoksusta yhdessä, joten ylitimme myös maaliviivan samalla ajalla. Yllätykseksemme ajaksi tuli 2:12:57. Tähän olimme (ja olemme edelleen) oikein tyytyväisiä! Nyt on tavoitetta ensi kevään HCR:a ajatellen!:)

Puhu mitä puhut mut juoksemista älä lopeta- blogi

"Puhu mitä puhut mut juoksemista älä lopeta."

(Happoradio: Ihmisen pyörä)

Tästä starttaa nyt pääasiallisesti ehkä juoksuun keskittyvä blogi, mutta otsikon mahdollistamana  sisältö saattaa poiketa tästä hyvinkin paljon. (Tämä tuli lukion äidinkielenopettajalta opittua. Periaatteessa tentteihinkin voi kirjoittaa aika laajalla skaalalla mitä vain, kunhan kaikki saa sopimaan otsikon alle.)

On ehkä paikallaan esitellä itseni. En erehdy epäilemään, että se ketään juuri kiinnostaisi, mutta varmuuden välttämiseksi kuitenkin. Olen Minna, 28-vuotias kahden lapsen luokanopettajaksi opiskeleva ja satunnaisesti töitäkin tekevä äiti. Muita mainittavia roolejani on vaimo, ystävä ja tytär. Tällä hetkellä vielä virallinen ammattini on sairaanhoitaja. Tämä mainittakoon nyt siksi, jos innostun jossain kohtaan avautumaan tästäkin aiheesta.

Tämän vuoden aikana olen onnistunut koukuttamaan itseni juoksemiseen. Edellisvuosien muu urheiluni on ollut lähinnä sählyä muistuttavaa pallon perässä juoksemista kerran viikossa, kesäistä lentopalloilua esittävää pallon huitomista ja satunnaisia lyhyitä hölkkälenkkejä auringon houkutellessa ulkoilmaan. Missään rapakunnossa en tunnusta olleeni, mutta kestävyys ei tosiaankaan ole ollut niitä parhaita puoliani. Kestävyysjuoksusta en oikeasti tiedä yhtään mitään, mutta mä vaan juoksen parantaakseni kuntoani, purkaakseni stressiäni ja tunteakseni juoksemisen vapauden tunteen. No juu, ja ehkä vähän laihtuaksenikin.

Muita kestoharrastuksiani on laulaminen, kirjoittaminen ja sähly ihan vain huvin ja urheilun vuoksi. Tällä hetkellä olen myös innostunut käymään kahvakuulatunnilla ja satunnaisesti kuntosalilla.

Pidemmittä puheitta tämä blogi siis (ehkä) ensisijaisesti sisältää kuntojuoksijan ajatuksia ja fiiliksiä juoksemisen ilosta ja tuskasta. Myös opiskelun, perheen ja työn yhdistäminen on kirjoittajalle tällä hetkellä tuttu haaste, joten mahdollisesti siitäkin jotain on tulossa. Ikinä ennen en ole blogia kirjoittanut, mutta nyt on sitten sekin aluevaltaus tehty!
    




Kippis-kuva uuden blogin kunniaksi!
(Amsterdamissa 9/2012)